perjantai 23. kesäkuuta 2017

Krikkolon Juhannussalko


Merri pystytti Krikkoloon juhannussalon – tai on sillä muukin tarkoitus: pitää edellisessä kirjoituksessa mainitut ärsyttävät harakat loitolla syömästä kirsikanmarjoja, joita varjomorelli lajinen kirsikka näyttää tuottavan tänä vuona vähintäänkin kiitettävästi.


Sikkola-lajinen kirsikka ei kukkinut laisinkaan, mutta siitä Vohobitti ei ole huolissaan ja huomauttaa kyseisen taimen istutetun vasta viime vuonna.


Hobittienperimätieto kertoo, että kirsikat olivat entavaimojen mieleen ja opettivat niiden kultivoinnin taidon ihmisille, ja sitä kautta hobiteille.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Krikkolon Kärmekieli


Länsikairan punaisessa kirjassa Grima Kärmekielen kerrotaan olleen rohanilainen mies, joka kuitenkin loikkasi Sarumanin palvelukseen Kolmannen ajan lopulla, vähän ennen Sormuksen sotaa.

Grima oli taitava sanansäilänkäyttäjä ja myös syötti myrkkyä Rohanin kuninkaalle Théodenille. Tästä hän sai liikanimen Kärmekieli.

Kärmekieli sai surmansa hobittien nuolista tämän ensin tapettua isäntänsä Sarumamin Konnun puhdistuksen (ja Sormuksen sodan) viimeisessä näytöksessä.

Myös Krikkolossa on oma Kärmekieli – ja se on ihan kiva kaveri.


Sen tehtävänä on pelotella harakoita, rastaita ja variksia pois Krikkolon katolta olemuksellaan. Nimittäin jostain syystä nämä veijarit tykkäävät tanssia ripaskaa mökin katolla tai nokkivat savupiippua ja huopakattoa aamuyöllä.

Viime kesänä ongelma oli nimenomaan Klonkku-variksen raskas steppailu. Nyt vanhaa ja sympaattista Klonkkua ei enää ole näkynyt (kuten ei muitakaan variksia).

Sen sijaan Kärmekielellä on täysi työ pitää harakat pois pahanteosta. Viime kesänä harakoita kuoriutui kokonainen pesue siirtolapuutarha-alueen pohjoislaidalle, ja ne kaikki kuulostavat jääneen häiriköimään oikein porukalla Krikkolon ympäristöön.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Merrin uusi kartta Krikkoloon


Merri piirsi Krikkolosta uuden kartan, on hauska antaa nimiä:


Vuosi sitten toukokuussa Krikkolo näytti tältä – paljon on kahden kartan välillä vettä virrannut Rankkivuossa tai Viinikanojassa, sanoo Vohobitti.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Hobitti-lippu Krikkoloon


Länsikairan punaisessa kirjassa ei mainita mitään Konnun tai Bukinmaan hobittien vaakunoista tai lippujen väreistä. Noin yleisesti tiedetään kuitenkin hobittien pitävän vihreästä ja keltaisesta.



Niinpä Merri askarteli Krikkoloon hobitti-lipun kyseisistä väreistä ja nosti sen angry birds -vavan nokkaan. Nähtävästi myös tämä epävirallinen hollantilainen Tolkien-kauppa on päätynyt samanlaiseen ratkaisuun pohtiessaan hobitti-lipun värejä.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Nekalan etanat ja Krikkolon kotilot


Nekalan siirtolapuutarhan pohjoisosasta löytyy lehtokotiloita, eteläinen puoli on taasen kuuluisa pökäleen näköisistä ja Vihiojasta nousevista Espanjan siruetanoista.

Länsikairan punaisessa kirjassa etanat mainitaan kun örkit yhyttävät Frodon ja Samin lähellä Durthangia, örkkipiiskuri, joka ei tunnista Frodoa ja Samia hobiteiksi, kutsuu näitä etanoiksi (engl. slugs) ja käskee lopettamaan munimisen (alkuperäistekstin mukaan nahanluomisen) ja liittymään joukon hännille.


Kotiloita Keski-Maassa löytyy vaikkapa Yksinäisen vuoren rinteiltä, Bilbo Reppulin Kuistiksi nimeämältä paikalta. Tosin näille käy huonosti kun Smaug myöhemmin herää. Niin ikään kotilot ovat vahvasti mukana hobittien vaeltaessa Konnusta Bukinmaan ja Briin kautta kohti erämaata. Kun Frodo lähtee Repunpäästä ja nostaa kantamuksensa ensimmäistä kertaa selkäänsä hän sanoo: "Minun käy sääliksi etanoita (engl. snails) ja kaikki niitä, jotka kantavat kotia selässään".

Voimme siis näistä örkkien lmaisuista ja hobittien tarinoista päätellä, että etanoita ja kotiloita löytyy Keski-Maasta siinä missä Tampereen Nekalasta.

Vohobitti taasen tykkää syödä etanoita – tai siis kotiloita – voissa paistettuna, parmesaanilla, valkosipulilla ja persiljalla maistutettuna, patongin tai pastan kera. Slurps!

Papuvainion violetit tukipuut


Viimekesäisestä myrskystä oppineena Merri nikkaroi Krikkoloon tukevammat tukipuut papuvainiolle, joita pitkin sekä salkopavun että ruusupavun on hyvä kiivetä ylöspäin.


Valkoiset muruset mullassa ovat kannanmunankuoria, joita on kertynyt talven aikana Vohobitin paistaessa aamuisin munia yhdessä pekonin, papujen ja herkkusienten kera.


Tukipuut ovat syntejä tunnustavan ja katuvan Tiivi-Taavin väriset.


Lisäksi Merri antaa pavuille hieman Pollen parasta...


Tänä vuonna salkopapuja Krikkolossa viljellään kahta eri merkkiä: blauhideä ja neckargoldia, kumpiakin löytyy muun muassa hyötykasviyhdistykseltä.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Ansarin rakentaminen Krikkoloon


Noin kaksi viikkoa siinä meni: Krikkolon ansarin – tulee sanasta oragnerie eli appelsiinitarha, juuri sellaisesta joka löytyy muun muassa Oxfordin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta, ja missä Konnun eteläneljänyksessä voisi kasvattaa sitruunoita – perustan rakentamisessa, kehikon pystyttämisessä ja ikkunoiden kiinnittämisessä.

Toki toukokuun alussa oli pari niin huonoa päivää, jolloin ansaria ei työstetty.

Nekalan siirtolapuutarhayhdistyksen hallitus / rakennustoimikunta oli päättänyt, että ansaria ei saa pystyttää etupihalle papuvainiolle (kuten huhtikuussa asia esitettiin), vaan se on sijoitettava mökin taakse samaan linjaan Merrin vajan kanssa (paikkaan, missä viime kesänä oli Krikkolon pottumaa). Päätös oli aivan oikea, etupiha olisi mennyt niin sanotusti tukkoon noin 6 neliömetrin ansarista.


Aragornin eli Elessar Telecontarin kruunajaisten vuosipäivän eli vapun jälkeen Vohobitti alkoi kaivamaan kuoppaa perustuksille.

Kasvilaarit ovat kuopassa sivustoilla, ansarin perusta ja käytävä rakentuivat Sepelisampon eli Kiinteistötyö maahiset osakeyhtiön tai siis täkäläisten noldorin toimittamista kartanokivistä. Ansarin päätyyn tuli tasanne ruukkutarhalle.



Perustusten valmistumisen jälkeen oli aika käydä käsiksi markkinoiden halvimman kasvihuoneen rakennussarjaan. Sen kokoaminen vaati aivonystyröiden käyttöä, mutta kun juonesta pääsi kiinni, niin alumiinikehikko kohosi harjaansa.


Tässä vaiheessa Merri ja Vohobitti viettivät harjakaisia Dorwinionin ja haltiakuninkaan Bilbo Reppulin seikkaiuista mieleen tuivan portviinin, omenanlohkojen; patongin ja valkohomejuuston kera.


Kehikon pystyttämisen jälkeen ongelmaksi nousi se, miten ankkuroida ansari paikoilleen. Vastaus oli porata kiviterällä reiät kahteen kartanokiveen joka kulmaan ja ruuvata ansari kiinni niihin. Näin se ei lähde lentoon kovallakaan tuulella.



Kolmanneksi ansariin oli kiinnitettävä lasit ruuveilla ja rautalangalla. Saa nähdä miten kokonaisuus kestää vai tarvitseeko myöhemmin lisätä silikonia. Huomatkaa Merrin punaiseksi maalaama ovi!



Ainoa paikka, missä ansarin pystyttämisessä oli käytettävä väkivaltaa, oli oven kiskon tuki: pakkauksesta puuttui osa tai saksankieliset ohjeet menivät yli ymmärryksen (koska hobitit eivät ymmärrä monimutkikkaampia laitteita kuin palkeet).


Ansarin valmistuttua Merri aloitti samantien istutukset: chiliä, tomaatteja, papuja…



Vohobitti rakensi liuskekivistä vielä polun Omenakujalta ansarin ovelle sen jälkeen kun tiellä olleet narsissien sipulit oli siirretty toisaalle.