Vanhan siirtolapuutarhapalstan hankkimisessa jännittävintä on se, ettei ensimmäisenä keväänä tiedä mitä mullan alta pilkistää, yhden toukokuisen päivän aikana saattaa nousta uusia kukkia esiin, ja toiset lakastuvat.
Esimerkiksi tällaisia varhain keväällä kukkivia tarhatulppaaneja on ilmestynyt useita...
...ja pikkukäenrieskoja. Slurps!
Jalokiurunkannus jaksaa vielä ilahduttaa Vohobittin ja Merrin lisäksi Krikkolon ikiomia kivikko-, mantu-, ja ennen kaikkea kontukimalaisia.
Keltavuokolla on jo syksy. Luonnonvaraisenahan keltavuokko kasvaa Suomenlahden eteläpuolella, valkovuokko Uusimaalla ja Pirkanmaan kuusivoittoisissa metsissä kasvaa etupäässä sinivuokkoja.
Tämä on kääpiöesikko.
Nekalan siirtolapuutarhassa skilloja eli idänsinililjoja löytyy joka puolelta, jotkin palstat ovat suorastaan valtoimenaan niitä, ne ovat kivoja.
Tämä on lemmikki, mutta mikä niistä, se on vielä hämärän peitossa.
Voikukanlehtiä on kiva nyppiä sillä aikaa kun kahvi hautuu ja lisätä ne aamiaismunakkaaseen antamaan makua ja väriä elämään.
Kultatyräkki on Merrin mielestä ihmeellinen kasvi, koska se on niin matemaattinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti